Hyvää Joulua!

Niin, eli hyvää joulua nyt vielä kaikille, vaikkakin hieman myöhässä! ;)
En tänä vuonna päässyt Nallen kanssa perinteiseen joulumaastoon, koska ei ole tarpeeksi lunta ja pakkasta, joten jouluratsasteluna sai riittää pieni köpöttely ilman satulaa kentällä. Poni oli aivan superkiva, mitä nyt hieman energinen, kuten aina. Aattoiltana molemmat hepat saivat hirveän määrän herkkuja, samoin eilen. Tänään on kuitenkin vielä luvassa suurin herkku, molemmille omat piparit. :D Nalle rakastaa pipareita ja Lumpekin ainakin esittää rakastavansa, pitäähän sen nyt kaikke syödä mitä ponikin.. :DD
Tänään kävimme Alen kanssa pitkällä maastolenkillä. Olipas mukavaa päästä ensimmäistä kertaa tänä talvena oikeaan maastoon! Ponit oli kyllä kans mielissään, Nallekaan ei olisi millään tahtonut kävellä. Poni on muutenkin niin raukka, kun se joutuu ravaamaan että pysyy Lumpen käyntivauhdissa mukana. :D Lumpea meinasi taas kaikki pelottaa (joo, kyllä sillä on muka kenttääkin startattu :D) ja Ale sai välillä ihan tosissaan komentaa, että tamma uskalsi mennä esimerkiksi autonrenkaiden ohi. Nalleahan ei kyllä enää pelottanut, kun Lumpe oli urhoollisesti jalat tutisten kipittänyt pelottavien renkaiden ohi.
Tällä kertaa ei uskallettu hirveästi revitellä, koska tie oli sohjoinen ja mutenkin hieman huono, joten mentiin vain "nättiä" laukkaa.. Olisikin ollut nättiä, molemmat hevoset painoi vaan häntä ja korvat tötteröllä menemään ja ratsastajat roikkuu ohjissa kiinni. Ei ollut ollenkaan kiva tunne koittaa turvaistunnassa roikkua ponin kyydissä, kun Ale ei saanut Lumpea pysähtymään. Meillä kun siis tämä jarrutus toimii niin, että Lumpe hidastaa ensin, niin ponikin voi sen jälkeen alkaa jarruttelemaan. Poni on niin "kilpailuhenkinen", ettei se pydähdy jos toinen ei myös hidasta, inhottavaa.. :D Yksin maastoillessa poni kuuntelee sitten todella hyvin!
Tehtiin Alen kanssa myös iltatalli valmiiksi, eli minulla ei enää tänä iltana ole muuta tehtävää, kuin otettava hepat sisään ja lisättävä ruokiin vesi! :) Ja tietenkin hemmoteltava mamman mussukat pipareilla, se on ehdottomasti vuoden kohokohta. ;)
Loppuun vielä Nallen ja Lumpen joulutervehdys, hienosti videolla.. Opettelen sitten joskus tekemään kunnollisia videoita. :D

Pukittelua ja ilman satulaa ratsastelua

Eilen uskalsin vihdoinkin mennä ratsastamaan kentälle, kun lunta oli tullut niin paljon, ettei kenttä ollut enää kivikova. Menin Lumpella ilman satulaa, koska tarkoituksenani oli vain hieman taivutella ja ratsastaa se rennoksi.
Aluksi Lumpe meni todella hienosti, oli mahtavan pehmeä ratsastaa ja taipui hyvin. Liikkui tosin muutaman ensimmäisen kierroksen verran melko varoen, kuten aina ilman satulaa mentäessä. Käynti ja ravi menivät todella hyvin ja olin tammaan tyytyväinen. Laukan jälkeen kuitenkin tuli hieman ongelmia, koska Lumpe liukastui hieman ympyrällä laukatessa, jonka jälkeen rentous oli hävinnyt. Otimme laukkaa vielä parin ympyrän verran, ihan rentoa menoa vain. Kun sain laukan edes hieman rentoutumaan, siirryimme raviin. Aloitin taivuttelun ihan alusta, tehden taivutuksia ja väistöjä, jotta saisin tamman irti kuolaimesta ja liikkumaan rennosti.

Lumpe karkuteillä, (c) Jonsu

Ravissa sai tehdä oikeasti töitä, jotta sai tamman taas rennoksi. Se ei uskaltanut liikkua normaalisti ja varoi jokaista askeltaan. Muutaman kierroksen jälkeen päädyin työskentelemään ympyrällä, koska siinä oli kaikista tasaisin pohja. Taivuttelin Lumpen kuolaimesta irti, ja kun se onnistui, vaihdoin suuntaa. Oikeaan kierrokseen Lumpe ei ollut ollenkaan niin pahasti kiinni kuolaimessa, joten en jatkanut siihen suuntaan kovin pitkään, vaan lopetin ja vein tamman talliin. Lopetan aina mieluummin treenin hieman lyhyeen ja hyvään, kuin odotan uutta ongelmaa, joka sitte täytyisi taas korjata. Tällä kertaa ongelmana oli siis tuo liukastuminen ja kun siitä päästiin eroon, oli hyvä hetki mielestäni lopettaa.
Koska Lumpen ratsastukseen ei ollut mennyt kauaa, päätin alkaa palautella poniakin lomalta. :D Ideana oli, että ratsastan myös ponin kevyesti ilman satulaa. Poni kyllä liikkui viikonloppunakin, mutta ei minun toimesta, joten ajattelin hieman "läpiratsastaa" ponia.
Ensimmäinen kierros ponin kanssa mentiin ihan vain löysällä ohjalla. Tuntui ihanalta istua ponin selässä ilman satulaa, Lumpe kun on niin luinen ja poni tuntuu sen jälkeen oikealta nojatuolilta. :D Ja muutenkin tykkään edelleen istua enemmän ponin kyydissä, kyllä se on vain niin minulle passeli selkä. Otin ensimmäisen kierroksen jälkeen ohjat käteen ja aloin ratsastaa ponia oikeinpäin. Se tosin jäi vaan haaveeksi, koska Nalle ei todellakaan ollut yhteistyöhaluinen lomailun ja helpon jakson jälkeen. Se nimittäin aloitti aivan järkyttävän pukkiriehumisen! Sain todellakin käyttää kaikki ratsastustaitoni, että pysyin kyydissä, kun poni tykitti sarjatulituksena pukkeja tulemaan.. Kun sain sen sitten pysäytettyä, ensimmäinen ajatus oli, että nyt lähdetään hakemaan tallista satula ja turvaliivi. :DD
Haettuani satulan ja turvaliivin aloitin ponin työstämisen alusta. Poni meni suoralla uralla ihan hyvin, mutta volteilla ja kentän tallipäädyssä se aloitti taas saman shown. Nyt ei kuitenkaan enää ollut läheskään niin vaikeata pysyä kyydissä, kuin mitä oli ilman satulaa. Annoin ponin riehua ja komensin sitä vain eteen, jotta sillä ei jäisi aikaa pukitteluun. Harmi vain, että Nalle ei aina siitä laannu, vaan koventaa vaan pukitteluaan. Sain sen kuitenkin lopulta liikkumaan reippaasti eteen, jolloin sillä ei enää ollut aikaa keskittyä minun alas nakkaamiseen. Menimme ponin kanssa vain muutamia kierroksia molempiin suuntiin tämän rauhoittumisen jälkeen. Jälleen ajatuksena, ettei tunnista saa jättää huonoa muistikuvaa kummallekkaan. Ja olihan siihen ponin rauhoitteluunki mennyt jo sen verran hyvä tovi, että poni oli varmasti saanut päivän liikunta-annoksen täyteen. :D

Nallen tyylinäyte :D

Tänään sitten ratsastin vain Lumpen. Menimme tasaisella ja harjoittelimme pehmeitä siirtymisiä. Kuulostaa helpolta, mutta tuolla pikajunalla se oli taas kaikkea muuta kuin helppoa! :D Aluksihan Lumpe oli todella hyvä ja pehmyt ja ehdin jo ajatella, että tästähän tulee helppo ratsastus. Ensimmäisen laukkapätkän jälkeen se kuitenkin tarrasi taas kuolaimeen kiinni, eikä päästänyt millään irti. Aloitimme kuitenkin tekemään laukanvaihtoja kahdeksikolla. Lumpella on todella inhottava tapa alkaa tässä harjoituksessa ennakoimaan vaihtoa, joten tein välillä monta ympyrää samaan suuntaan peräkkäin ennen vaihtoa, niin se ei osannut arvata missä välissä vaihto olisi tulossa. Aluksi vaihdot menivät todella hyvin ja laukka pysyi hienosti tasapainoisena läpi kahdeksikon, mutta juuri kun olin ajatellut tekeväni viimeisen vaihdon tälle päivää, Lumpe muisti vanhan kivan tavan, eli alkoi kaahata vaihdon jälkeen. Se siis nostaa aina vaan pään taivaaseen, häviää kaikilta avuilta ja antaa vain mennä. En tietenkään halunnut jättää asiaa siihen, vaan jatkoin kahdeksikkoa. Koitin keskittyä omaan istuntaan ja ajatella, että pidän hevosen "pihtiotteessa", jotta se ei pääse karkaamaan avuilta. Tämä toimikin muutaman harjoituskerran jälkeen aivan mahtavasti ja tamma teki jälleen todella pehmeät, hienot ja tasapainoiset vaihdot. Olin supertyytyväinen!
Vaihtojen jälkeen otin laukasta raviin ja ravista laukkaan siirtymisiä. Lumpe oli edelleen aika kovasti kiinni vasemmalla puolella, mutta ei niin pahasti, ettei sitä olisi saanut ratsastettua. (Jostain syystä se siis ottaa kuolaimesta aina laukassa kiinni..) Siirtymisissä oli hieman ongelmaa siinä, että jouduin ottamaan todella kovasti kiinni, että sain Lumpen hidastamaan raviin. Laukkaan siirtymisessä sen sijaan ei ollut minkaanlaista ongelmaa. Pitkällä työstämisellä ja oman istunnan tarkkailulla myös raviin siirtymiset alettiin kuitenkin pikkuhiljaa saada paremmiksi ja paremmiksi. Vielä niihin jäi hieman hiomista, mutta eihän kaikkea saa yhdellä kertaa korjattua. ;) Lopuksi taivuttelin tamman vielä ravissa avotaivutuksilla ja sulkuväistöillä, joilla sain sen myös todella hyvin irti kuolaimesta. Lopuksi sitten loppukäynnit ja tamma talliin kuivattelemaan, en onneksi ollut ainut jolla oli hiki tullut treenistä! :D
Torstaina olisi tarkoitus mennä maneesille hyppäämään ihan molempien heppojen voimin. Itse siis menen Lumpella ja Sara, jonka suokkitammaa olen pari kertaa käynyt ratsastamassa, tulee kokeilemaan Nallea. :) Ottaisin Nallelle mielellään välillä jonkun pienemmänkin ratsastajan, ja luulen Saran olevan oikein hyvä vaihtoehto. Saa nähdä mitä poni keksii, vai keksiikö mitään. Se kun on tunnetusti hyvin vieraskorea. :D

Maneesilla treenaamassa

Tänään käytiin Alen ja Lumpen kanssa Riitan tallilla Kestilässä hyppäämässä. Lumpe matkusti hienosti, kuten aina ja oli maneesin pihalla jo aivan täpinöissään, kun tiesi pääsevänsä hyppäämään.
Aluksi verryttelin Lumpen käynnissä ja ravissa. Tamma tuntui hyvältä, ei painanut pahasti kädelle, taipui, kuunteli ja liikkui hyvin. Laukkaa aloitellessamme Lumpe päästeli vähän höyryjä parin pukin verran, mutta mitään muuta moitetta sen käytöksessä ei tänään ollut! Ehkä se temppuilu oli vaan ohimenevää intoilua lumesta. ;) Laukkasimme muutaman kierroksen tehden aina välillä ympyröitä. Sen jälkeen menimme molemmista suunnista pienen ristikon pari kertaa. Tamma oli niin innoissaan, että yritti joka kerta ristikon jälkeen suunnata jollekkin isommista esteistä. :D
Verryttelyjen jälkeen menimme tehtävää, jossa tultiin 15 metrin kaarevaa väliä ensin 5 askeleella, sitten 4 ja lopuksi 3 askeleella. Kuten arvata saattaa, Lumpe olisi tietenkin mieluiten roikaissut joka kerralla kolmella askeleella koko välin. Tästä innosta huolimatta se kuunteli kuitenkin yllättävän hyvin, sen sai ratsastettua takaisin avuille hetkessä, mutta se myös lähti hyvin helposti pohkeesta eteen. Kiva heppa! :)
Seuraavaksi teimme sarjaa/linjaa, jossa esteiden väli oli 10 metriä. Se oli pienillä esteillä Lumpelle pitkä kaksi askelta. Väli oli kahdella askeleella todella helppo, joten Ale vaikeutti tehtävää ja käski tulla välin kolmella askeleella. Jotta tehtävän pääsi kolmella askeleella, sai Lumpea ratsastaa todella paljon taakse. Sisään piti tulla pienellä mutta polkevalla laukalla ja vatsalihkset joutuivat pidättämään koko ajan. Muutaman kerran tamma pääsi yllättämään ja tulemaan välin hyvästä sisääntulosta huolimatta kahdella askeleella. Kolmekin kuitenkin onnistui lopulta, kun vain ite muisti ajatella koko ajan ennen tehtävääkin jo pientä ja lyhyttä laukkaa. :)
Kun laukkaa oli säädelty lyhyen välin avulla, siirryimme tekemään samaa laukan säätelyä 21 metrin välillä. Ensimmäisenä esteenä oli pysty, puolessa välin linjaa oli maapuomi ja viimeisenä esteenä okseri. Kaikki olivat hyvin pieniä esteitä, että saimme Lumpen kanssa keskittyä vain laukan säätelyyn. Ensin mentiin linja 3-3 askelta, eli ennen puomia 3 askelta ja puomin jälkeen 3 askelta. Seuraavaksi mentiin 2-3, joka oli varmasti vaikein askelmäärä, koska Lumpe pääsi "kaahaamaan" ensimmäiselle esteelle, niin se oli todella vaikea saada kiinni enää puomin jälkeen ennen okseria. Viimeisenä teimme 3-2 askelilla tehtävän, se oli ehdottomasti helpoin tänään, koska tamma oli niin hyvin kuulolla pohkeelle.
Viimeisenä linjana tulimme 17 metrin väliä, joka mentiin vain helposti 4 askeleella. Tämä oli tosi simppeli väli Lumpelle, eikä siis aiheuttanut ongelmia. Lopuksi menimme vielä muutaman kerran pienen pystyn pitkällä lähestymisellä, koska ne ovat olleet vaikeita nyt meille. Lumpe lähestyy estettä ensin nätissä laukassa, mutta sitten se lähtee imemään esteelle todella kovasti ja jatkaa kaahottamista ikävästi esteen jälkeen. Lähestymiset paranivat loppua kohden, mutten itse ainakaan ole niihin vielä tyytyväinen. :) Kun olin itse tehnyt treenin loppuun, Ale hyppäsi Lumpella muutaman esteen ja loppuverkkasi sen. :)
Tämän päivän treenin tarkoituksena oli, että saisimme Lumpen tulemaan paremmin takaisin tehtävillä ja sitä myöten myös radalla. Nyt sen tyylinä tosiaan on se, että ennen estettä lähdetään täysillä ja loppu tehtävä mennään samalla vauhdilla. Ei siis aivan helppo tyyli radalla. :D Linjojen avulla laukkaa on helpompi säädellä ja samalla linjat ja mahdolliset puomit linjojen välillä auttavat katsomaan ponnistuspaikkaa. Nyt teimme kaikki tehtävät todella pienillä esteillä, ettei tamman eikä minun kummankaan tarvitse alkaa katsomaan esteiden korkeutta, vaan saa vain keskittyä laukkaan. Toivottavasti tämä taas vähän auttoi ja tamma saataisiin kuuntelemaan talven aikana paremmin. :) Lisään loppuun vielä videokoosteen tämän päivän treenistä. Video ei ole mitenkään kummoisesti tehty, lätki vain klippejä peräkkäin, mutta kyllä siitä näkee tehtävien idean ainakin! :)

Kajaanin valmennusviikonloppu

Valmennukset tältä vuodelta takana ja molemmat (ratsastaja ja hevonen) selvisivät ehjänä koko viikonlopun! Lumpe oli koko viikonlopun tosi kiva ratsastaa, hieman villi vain välillä. Se jatkoi siis samaa temppuilua, mistä aikaisemmassa postauksessa kerroin. Toivon edelleen, että tämä temppuilu on ohimenevää, mutta jos se jatkuu vielä, niin käytän kyllä tamman klinikalla tarkistuksessa, ettei suussa tai selässä ole mitään. En kuitenkaan vielä ainakaan usko, että hevosessa olisi mitään vialla, koska se tekee työnsä aivan erinomaisesti. :)
Perjantaina teimme ensin verkkana puomeilla töitä. Muutaman kerran ravipuomit ja sen jälkeen vaihdettiin laukkatyöhön. Maneesin pitkällä sivulla oli kolme puomia 17 metrin välein. Tehtävänä oli ihan vain säädellä laukkaa. Ensin piti tulla 17 metrin väli 5 askeleella. Se on normaalisti meille Lumpen kanssa todella helppo väli, mutta nytpä tamma oli niin täpinöissään, että sain pidättää sitä todella kovasti, että saimme edes ensimmäisen välin mentyä viidellä askeleella. Toiseen väliin en kuitenkaan saanut tammaa enää pidettyä ja se meni välin neljällä askeleella. Tehtävä otettii tietenkin epäonnistumisen jälkeen uudestaan ja nyt saatiin onnistuneet viisi ja viisi. Seuraavaksi sama väli piti tulla kuudella ja kuudella. Tällä askelmäärällä jouduttiin ottamaan useampi toisto, mutta lopulta sain tamman tulemaan pidätteestä takaisin ja tehtävä onnistui. Samaa tehtävää tehtiin molempiin suuntiin myös askelmäärillä 5-6, 6-5, 5-4 ja 4-5. Todella hyvä tehtävä, jolla saa laukan säädeltyä helposti. :)
Seuraavaksi tehtiin pientä jumppaa. Tehtävässä oli siis puomi-ristikko-ristikko innari, sitten tuli yksi laukka-okseri-yksi laukka-okseri. Tämä oli Lumpelle helppo tehtävä, koska se tykkää tehdä innareita ja jumppatehtäviä ja se myös hoksaa hyvin nopeasti, mistä on kyse, eikä siis ota puomeja jaloillensa kovin helposti. :)
Vielä valmennuksen lopuksi otimme muutamia hyppyjä pystylle, jolle piti laskea kolme askelta ennen hyppyä, ei siis mitään vaikeaa, vaan kiva pikku tehtävä lopuksi. :) Pejantaista jäi Lumpen kanssa hyvä fiilis ja oli mukava lähteä valmennuksesta hyvillä mielin tallille ja nukkumaan, toivoen, että seuraava päivä olisi yhtä mukava.

Vuokatti alue-este, (c) Hanna-Mari Keränen

Launtaina päästin Lumpen käymään aamulla tarhassa ennen valmennusta, koska sen jalat olivat hieman turvoksissa. Tarhailu teki hyvää ja turvotuksesta ei ollut merkkiäkään jäljellä kun otin tamman sisälle varusteiden laittamista varten. Aamu oli todella tuulinen ja Lumpe oli jälleen hieman säpsynä. Maneesilla se ei kuitenkaan enää onneksi säikkynyt tuulta, vaikka seinät hieman kahisivatkin.
Lauantain valmennus aloitettiin jälleen muutamilla ravipuomeilla. Pian kuitenkin nostettiin laukka ja aloitettiin tehtävä, jossa ensin tultiin puomille laukassa ja sen jälkeen oli 24 metrin väli ravipuomeille.Laukkapuomin jälkeen piti siis saada hevoset hidastamaan raviin ennen ravipuomeja ja ravipuomien jälkeen taas nostettiin laukka. Tehtävää vaikeutettiin parin kerran jälkeen sillä, että ensimmäisestä laukkapuomista tehtiin pieni pystyeste. Meillä oli jo tässä Lumpen kanssa pienoisia ongelmia, koska tamma ei olisi millään malttanut ravata puomien yli. Muutamalla toistolla sen sai kuitenkin taas antamaan periksi ja ravaamaan puomien yli.
Seuraavana tehtävänämme oli mukava innari, jossa oli alussa ja lopussa maapuomit ja niiden välissä 6 pystyä. Lumpe oli aivan innoissaan tästä tehtävästä ja menikin sen ensimmäisellä kerralla todella kovaa. Seuraavaa kertaa varten Suvi kuitenkin jo nosti esteitä ja tämä sai Lumpen hieman hidastamaan ja parantamaan hyppyä. Innaria tehtiin muutamia kertoja.
Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä oli pitkien lähestymisten harjoittelu, jotka tehtiin normaaleilla pystyesteillä. Pystyille lähestyttiin suoralla linjalla ja niiden jälkeen piti myös jatkaa suoraan seinään asti. Ensimmäiset hypyt tehtiin niin, että esteen jälkeen piti ottaa maneesin nurkkaan pehmeä käyntiin siirtyminen. Lumpe teki sen yllättävän hyvin, samoin kaikki lähestymiset molemmille pystyille ja molemmista suuunnista. Olin tästä todella positiivisesti yllättynyt, koska luulin, että Lumpe lähtisi näillä yksittäisillä vaan kaahaamaan. Lopuksi otimme vielä radan, jossa tultiin ensin innari toiseen suuntaan, sitten toinen pystyistä, otettiin taas melkein kierros maneesin ympäri laukkaa, jonka aikana piti saada hevosen laukka sopivaksi uudestaan innareille, innareilta lähdettiin taas seuraavalle pystylle ja viimeisenä haasteena oli ensimmäisenä tehtävämme ollut pysty-24metriä-ravipuomit. Rata meni muuten hienosti, mutta viimeinen tehtävä tuotti jälleen ongelmia, kun Lumpe olisi vain halunnut painaa ne viimeisetkin ravipuomit täysillä. Suvin hurjalla tsemppauksella sain kuitenkin Lumpen juuri ennen ravipuomeja raville, eikä meidän siis tarvinnut ottaa yhtään tehtävää radalta uusiksi! Hieno Lumpe! :) Seuraavan kerran valmennus onkin vasta tammikuussa, siihen asti siis kotona sileällä työskentelyä ja Alen estetreenejä Kestilässä. :)

Huh! Ompas pitkä aika viime postauksesta.. Kesän aikana blogi vain kiireen keskellä unohtui, mutta jospa nyt ehtisin edes hieman useammin kirjoittelemaan, koulusta ja kaikesta muusta huolimatta. :)
Huomenna meillä on Lumpen kanssa lähtö Kajaaniin aluvalmennukseen, joka on siis huomenna perjantaina ja jatkuu lauantaina. Lähdemme valmennukseen hieman sekavalla mielellä, koska viimeksi kun viikko sitten hyppäsin Lumpen, se oli superhyvä! Sen jälkeen on kuitenkin tasaisella ollut ongelmia. Tamma menee hienosti käynnin ja ravin, mutta ensimmäisen laukan jälkeen alkaa päässä pörräämään. Se tekee nykyisin kesken ratsastuksen ihan ihmeellisiä hyppyjä sivuille yhtäkkiä, koittaa pukitella ja aina kun ottaa pysähdyksen/peruutuksen, se alkaa "uhitella" pystyyn hyppäämisellä. Huoh.. Eihän Lumpe mitään ilkeää siis oikeasti tee, uhkailee vaan. Olisin kyllä silti enemmän kuin tyytyväinen, jos saisin sen nyt lopettamaan tuommoisen. Toisaalta, ehkä kaikki tämä johtuu ensilumesta ja sen tuomasta energiasta ja on siis ohimenevää, kuka tietää. :) Toivottavasti tamma kuitenkin muistaa valmennuksissa käyttäytyä, eikä pakota minua maistelemaan Kajaanin maaperää. ;)

Nalle OjR:n seuraestekisoissa, (c) Veera Halonen

Nalle on nyt pitänyt hieman talvilomaa viimeisen kahden viikon aikana, koska sillä ei aluksi ollut hokkeja ja lopulta siltä irtosi yksi kenkä. Kengittäjä kävi kuitenkin tiistaina, joten jospa viikonlopun jälkeen pääsisin poninkin selkään kipuamaan. :) Nallen kanssa varmasti eniten odotamme, että tulisi kunnolla lunta, niin päästäisiin leikkimään hankiformulaa! Poni on muuten nykyään aivan naku, koska se kasvattaa niin mielettömän talvikarvan, että yhden ratsastuksen jälkeen sitä saa talvella kuivatella monta päivää. Tämän takia päätimme Alen kanssa, että nyt lähtee ponilta karvat koko talveksi. :)
Koitan kirjoittaa valmennuksista jotain lauantaina. Tällä kertaa ihan oikeasti yritän! :D

Rovaniemen kisaviikonloppu 18.-19.6.

Noniin, nyt saan vihdoinkin kirjoitettua Rovaniemen kisoista! Kauanhan siinä menikin..

Eli, lähdimme Alen ja Lumpen kanssa lauantaina 04.45 kotoa ajamaan kohti Rovaniemeä. Matka meni hyvin, eikä edes tuntunut mahdottoman pitkältä. Rovaniemellä veimme Lumpen tallille, jossa meillä oli sille karsinapaikka viikonlopun ajaksi. Lumpe siis majoittui raviradan lähellä olevaan talliin, koska en luota, että se osaisi olla jabassa. Kokeilemme siis jabaa vasta kun on oikeasti pakko, tähän asti olemme aina saaneet jostain lähitallilta karsinan kisojen ajaksi. Kun Lumpe oli majoittunut, menimme itse katsomaan kisoja ja ratoja. Ennen meidän luokkaa oli yksi luokka, ja koska olimme niin aikaisin kisapaikalla, meillä ei ollut mitään kiirettä.

Kun olimme kävelleet metrin radan, lähdimme hakemaan Lumpea tallilta. Se oli jo valmiiksi laitettuna odottamassa karsinassaan, joten meidän ei tarvinnut kuin laittaa satula ja suitset tammalle ja lähteä takaisin. Huomasin epäonnekseni, että Lumpe oli aivan järkyttävän kovassa kiimassa. Kotona ei vielä ollut näyttänyt sitä niin selvästi kuin Rovaniemellä. Odotukset olivat siis hieman epäselviä, koska Lumpe on muiden tammojen tapaan todella arvaamaton ratsastaa kiimassa.

Verkassa tamma olikin yllättäen aivan superhyvä! Se kuunteli, mutta liikkui silti samalla. Ja kaikkein parasta oli, että Lumpe ei jäänyt pohkeen taakse, mikä on todella yleinen etenkin silloin kun Lumpe on kiimassa. Lähdin siis verkasta radalle todella hyvällä fiiliksellä.

Metrin radalla oli arvosteluna 367.1, eli ensin perusrata ja sen jälkeen uusinta heti perään. Olin sopinut Alen kanssa, että teen hyvän ja rauhallisen perusradan, koska Lumpe saattaisi olla hyvästä verkasta huolimatta hieman arvaamaton. Tein kuten oli sovittu ja perusrata oli omasta mielestäni todella hyvä ja samaa sanoi myös Ale! Meidän hyvä rata vaan loppui juurikin siihen perusrataan.. Perusradan viimeisenä esteenä oli sarja ja sarjalta meni kaareva tie uusinnan ensimmäiselle esteelle, aivan normaali pysty. Lähestyimme estettä hieman reippaammassa temmossa  mitä olimme perusradan mennyt. Laskin askeleita, yks, kaksi, ja Lumpe lähti hyppyyn! Minulla ei ollut mitään tehtävissä, tamma yllätti minut aivan täysin. Liian kaukaa lähtenyt hyppy ei tietenkään onnistunut ja Lumpe hyppäsi esteeseen ”pahki” ottaen ylimmäisen puomin ilmeisesti etujalkojensa väliin. Oma tasapainoni oli ollut mennyttä jo ajat sitten ja kun vielä Lumpen tasapaino sekosi puomin takia, menimme aivan kokonaan ympäri. Itse tipuin johonkin Lumpen jalkoihin ja Lumpe parka meni aivan turvalleen. Tälli oli aika kova, tulin kuulema suoraan niskoilleni alas, auts.  Myös ilmat lähtivät keuhkoista ja en itse pystynyt muuhun kuin makaamaan vain kentällä ja koettaa hengittää. Ale oli mennyt ottamaan Lumpen kiinni ja lääkäri ja muita toimihenkilöitä tuli minun luokseni. Koska en vieläkään saanut kunnolla henkeä, minut kannettiin paareilla pois radalta. Sen jälkeen lääkäri tutki minut ja kyseli onko minulla vielä luokkia ratsastettavana yms. Vastasin, että vielä kaksi luokkaa viikonlopun aikana ja lääkäri antoi minulle luvan jatkaa kisaa omalla vastuulla. Myös Lumpe piti käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa ja sekin sai jatkaa kisaa. Lumpella oli vain muutamia pieniä naarmuja turvassa ja yksi isompi poskessa. Oloni oli melko hyvä ja päätin, että ratsastaisin myös 110cm-luokan.

Kun olimme verkkaamassa seuraavaa luokkaa varten, Lumpe oli melko hyvä edelleen. Hieman arka tietenkin, mutta kuunteli minua ja luotti siihen, että MINÄ katson mistä lähdetään hyppyyn. Emme tehneet hirveän pitkää verkkaa, koska meillä oli kuitenkin jo yksi rata alla. Sen verran vain, että saatiin molemmat taas luottamaan toiseen ja hypyt hyviksi.

Radalle päästyäni huomasin, että Lumpen ihana kiimaisen tamman mieliala oli taas muuttunut ja se ei halunnut liikkua eikä varsinkaan tehdä yhteistyötä.  Tamma oli auttamattomasti pohkeen takana eikä liikkunut tarpeeksi. Rata oli huono ensimmäisestä hypystä asti. Hypyt olivat surkeita ja välien ratsastus kamalaa. Saimme kuitenkin kuin ihmeenkaupalla rämmityä radan kolme ensimmäistä estettä kunnialla yli. Sitten tulikin sarja, jolle sisääntulo epäonnistui täydellisesti ja taisimmepa tehdä kaksi askelta sarjaväliin. Pääsimme kuitenkin edelleen sarjan puhtaasti yli, mutta tempo oli tuollaisen jälkeen aivan totaalisesti hukassa ja itselläni olivat myös ohjat jossain aivan väärässä paikassa. Sarjan jälkeen oli 4-5 askeleen väli seuraavalle pystylle. En todellakaan tiedä monta askelta teimme siihen väliin, mutta tamma kuitenkin sanoi viime hetkellä, että minähän en tästä hyppää. Valitettavasti minä kyllä olin menossa, ja meninkin sitten yksin. Tipuin siis jo toistamiseen saman päivän aikana radalla! Tipahdin esteen sekaan ja keräsin kaikki puomit niskaani. Tällä kertaa sain kuitenkin pidettyä ohjista sen verran kiinni, että tulin jalat edellä maahan. Toinen tippuminen ei ollut yhtään niin kova kuin ensimmäinen. Ei siis muuta kuin ylös sieltä maasta ja poistu radalta, ei aivan mennyt putkeen sekään luokka..

Päätimme Alen kanssa, että en menisi sunnuntaina 110cm-luokkaa, vaan vaihtaisin sen metrin luokkaan. Ei mielestäni ollut mitään järkeä lähteä noin huonon päivän jälkeen hyppäämään vain 110cm:n luokkaa. Hoidimme Lumpen kuntoon ja kävimme vielä kisapaikalla kansliassa vaihtamassa seuraavan päivän luokan.

Sunnuntaiaamu oli kamala, olin herätessäni niin jumissa, etten meinannut sängystä päästä ylös. Ei kuitenkaan auttanut, vaan lähdimme aamupalan jälkeen Lumpen tallille. Harmiksemme aamutallin tekijä oli puolituntia sovitusta ajasta myöhässä, eikä hevonen siis ollut saanut ruokiaan ajoissa. Jouduimme taas menemään hätistelemään kanslian tätiä, että saisimmeko startata luokan viimeisinä. Ensin näytti siltä, että joutuisin menemään heti ponien jälkeen kuten sääntöjen mukaan olisikin kuulunut mennä. Lopulta kuitenkin kiva tuomari armahti meitä ja laittoi meidät lähtemään luokan loppupäähän.

Tuomarin armahduksesta huolimatta meillä oli hieman kiire, joten Lumpe laitettiin aivan pikavauhdilla kuntoon ja sitten vain äkkiä kisapaikalle. Verkassa tamma ei ollut yhtään niin hyvä kuin edellisenä päivänä. Myös oma ratsastukseni oli surkeaa, en pystynyt kunnolla istumaan, mutten myöskään kyennyt olemaan kevyessä istunnassa. Lähdimme radalle ja tavoitteena oli vain pysyä kyydissä! Heti ensimmäiselle esteelle otimme kiellon.. En vieläkään itse oikein tiedä, mistä se kielto johtui, eikö oma ajatukseni ollut tarpeeksi mukana vai mitä? Otimme kuitenkin esteen uudestaan ja pääsimme siitä yli. Samoin pääsimme kaikista lopuista perusradan esteistä yli ja olin tyytyväinen. Vaikka rata ei ollut hyvä, olimme kuitenkin päässeet sen läpi! Se oli kaikista tärkeintä.

Veimme radan jälkeen Lumpen tallille, missä siltä purettiin letit ja hoidettiin jalat ja laitettiin matkustuskuntoon.  Sitten vain kamat kasaan ja kotia kohti!

Viikonlopusta jäi loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis, vaikka sijoituksia ei tullutkaan. Opimmepahan taas jotain uutta; putoamaan kisoissa. Putoamisista selvittiin pelkällä säikähdyksellä, onneksi. Itse pelkäsin, että olisin murtanut ensimmäisessä tippumisessa aikaisemmin talvella murtuneen rintalastani uudelleen, mutta onneksi sekin pelko oli turha ja pelkillä mustelmilla ja todella jumissa olevilla lihaksilla selvittiin. Toivottavasti seuraavat kisat menevät paremmin!  J

Viimeistelyä ennen kisoja

Tänään meillä oli tarkoitus mennä Alen ja Lumpen kanssa maneesille tekemään viimeistelytreeni ennen kisoja, mutta valitettavasti maneesi ei ollut käytettävissä. Emme siis päässeet sinne, mutta päätin hypätä hieman kotona yksikseni.
Menin Lumpella muutaman esteen rataa niin, että rataan kuului pari pientä estettä ja yksi isompi, jota aina nostettiin edellisen korkeuden onnistuessa. Aloitimme niin, että tämä nostettava este oli korkeudessa 80cm. Tamma ei halunnut aluksi kuunnella ollenkaan mitä sillä kuskilla mahtaisi olla asiaa siellä selässä, vaan painoi vain menemään ja roiski esteet mistä paikoista sattui. Myöskään laukat eivät vaihtuneet, vaan jos esteeltä alas tullessa sattui olemaan ristilaukka, niin sitä ei vaihdettu ennen kuin pysähdyttiin ja nostettiin uudestaan laukka. Lopetimme siis hetkeksi hyppäämisen ja otimme ihan vain ympyrällä temmonvaihteluharjoitusta. Testailin, että tamma lähtee pohkeesta, mutta tulee pidätteestä takaisin. Kun ympyräkllä sujui, vaihdoin ympyrän kahdeksikoksi, jotta saimme myös laukanvaihdot mukaan. Eipä enää vaihdot tuottaneet ongelmia kun tamma jaksoi keskittyä siihen tekemiseen!
Kun nämä perusjutut oltiin otettu uudestaan läpi, jatkettiin hyppäämistä. Menimme muutaman kerran radan tuolla 80cm:n korkeudella. Se ei tuottanut mitään ongelmaa ja nostin korotettavan esteen metriin. Tällä korkeudella radan pienet esteet menivät siististi, mutta kun lähestyttiin isointa estettä, alkoi tammalla taas kierrokset nousta. Ensimmäinen hyppy tuli todella huonosta paikasta taas ja otimme radan alusta. Nyt osasin varautua tähän esteelle "säntäämisen" ja sain kontrolloitua laukan aikaisemmin. Paikka osui juuri oikeaan kohtaan ja päätin tämän riittävän tältä korkeudelta. Nostin esteen korkeuteen 125cm ja päätin, että tästä korkeudesta ei tarvittaisi kuin hyvä suoritus ja sitten lopettaisin treenin.
Pienet esteet menivät taas hyvin, kuten odottaa saattoi. Isoimmalle esteelle lähestyessä otin jälleen tammaa reilusti kiinni, ettei pääse ryntäämään, mutta paikka ei silti ollut aivan täydellinen niin isolle esteelle ja tamma teki mahtavan pelastushypyn ja selvitti sen tiputtamatta! Tämä oli siis aivan kuskin oma kämmi, enkä tietenkään ollut tyytyväinen. Otimme radan alusta ja tsemppasin itse viimeiselle esteelle, jolloin paikka sattui täydellisesti ja pääsimme isoimmankin esteen hienosti. Olin muutenkin rataan tyytyväinen, mielestäni se oli ollut tavallaan rauhallinen, kuitenkin laukan tempo oli ollut hyvä, lähestymiset ja paikat olivat olleet kunnolliset ja hypyt hyviä. Päätin siis sen riittävän ja loppuverkkasin tamman.
Myös Nalle pääsi tänään "töihin", kun Rami (pikkuveljeni) ratsasti sen. Nalle on tämän viikon kevyemmällä liikutuksella, koska se rokotettiin maanantaina. Hikeen asti liikuttamista pitää välttää, joten Ramin ratsastelu on aivan riittävää tällä viikolla ponille. Rami siis vasta harjoittelee ratsastusta ja Nalle on siihen oikeinkin sopiva opettaja. Pojat tekivät yhdessä kaikki askellajit läpi ja Nalle toimi todella hienosti Ramilla. Katsoin vain itse kateellisena vierestä ja mietin, miksei poni ikinä voi minulle olla yhtä kiltti ja kuuliainen!
Nyt meillä on enää ennen kisoja tasaisella menoa Lumpen kanssa. Lauantaina starttaamme kotipihasta viimeistään klo 5.00, mielellään aikaisemmin, kohti Rovaniemeä ja kaksipäiväisiä kisoja! Tavoitteena puhtaat rahat ja tietenki menestyminen Osuuspankki Trophyssä olisi aivan loistavaa! :)