Rovaniemen kisaviikonloppu 18.-19.6.

Noniin, nyt saan vihdoinkin kirjoitettua Rovaniemen kisoista! Kauanhan siinä menikin..

Eli, lähdimme Alen ja Lumpen kanssa lauantaina 04.45 kotoa ajamaan kohti Rovaniemeä. Matka meni hyvin, eikä edes tuntunut mahdottoman pitkältä. Rovaniemellä veimme Lumpen tallille, jossa meillä oli sille karsinapaikka viikonlopun ajaksi. Lumpe siis majoittui raviradan lähellä olevaan talliin, koska en luota, että se osaisi olla jabassa. Kokeilemme siis jabaa vasta kun on oikeasti pakko, tähän asti olemme aina saaneet jostain lähitallilta karsinan kisojen ajaksi. Kun Lumpe oli majoittunut, menimme itse katsomaan kisoja ja ratoja. Ennen meidän luokkaa oli yksi luokka, ja koska olimme niin aikaisin kisapaikalla, meillä ei ollut mitään kiirettä.

Kun olimme kävelleet metrin radan, lähdimme hakemaan Lumpea tallilta. Se oli jo valmiiksi laitettuna odottamassa karsinassaan, joten meidän ei tarvinnut kuin laittaa satula ja suitset tammalle ja lähteä takaisin. Huomasin epäonnekseni, että Lumpe oli aivan järkyttävän kovassa kiimassa. Kotona ei vielä ollut näyttänyt sitä niin selvästi kuin Rovaniemellä. Odotukset olivat siis hieman epäselviä, koska Lumpe on muiden tammojen tapaan todella arvaamaton ratsastaa kiimassa.

Verkassa tamma olikin yllättäen aivan superhyvä! Se kuunteli, mutta liikkui silti samalla. Ja kaikkein parasta oli, että Lumpe ei jäänyt pohkeen taakse, mikä on todella yleinen etenkin silloin kun Lumpe on kiimassa. Lähdin siis verkasta radalle todella hyvällä fiiliksellä.

Metrin radalla oli arvosteluna 367.1, eli ensin perusrata ja sen jälkeen uusinta heti perään. Olin sopinut Alen kanssa, että teen hyvän ja rauhallisen perusradan, koska Lumpe saattaisi olla hyvästä verkasta huolimatta hieman arvaamaton. Tein kuten oli sovittu ja perusrata oli omasta mielestäni todella hyvä ja samaa sanoi myös Ale! Meidän hyvä rata vaan loppui juurikin siihen perusrataan.. Perusradan viimeisenä esteenä oli sarja ja sarjalta meni kaareva tie uusinnan ensimmäiselle esteelle, aivan normaali pysty. Lähestyimme estettä hieman reippaammassa temmossa  mitä olimme perusradan mennyt. Laskin askeleita, yks, kaksi, ja Lumpe lähti hyppyyn! Minulla ei ollut mitään tehtävissä, tamma yllätti minut aivan täysin. Liian kaukaa lähtenyt hyppy ei tietenkään onnistunut ja Lumpe hyppäsi esteeseen ”pahki” ottaen ylimmäisen puomin ilmeisesti etujalkojensa väliin. Oma tasapainoni oli ollut mennyttä jo ajat sitten ja kun vielä Lumpen tasapaino sekosi puomin takia, menimme aivan kokonaan ympäri. Itse tipuin johonkin Lumpen jalkoihin ja Lumpe parka meni aivan turvalleen. Tälli oli aika kova, tulin kuulema suoraan niskoilleni alas, auts.  Myös ilmat lähtivät keuhkoista ja en itse pystynyt muuhun kuin makaamaan vain kentällä ja koettaa hengittää. Ale oli mennyt ottamaan Lumpen kiinni ja lääkäri ja muita toimihenkilöitä tuli minun luokseni. Koska en vieläkään saanut kunnolla henkeä, minut kannettiin paareilla pois radalta. Sen jälkeen lääkäri tutki minut ja kyseli onko minulla vielä luokkia ratsastettavana yms. Vastasin, että vielä kaksi luokkaa viikonlopun aikana ja lääkäri antoi minulle luvan jatkaa kisaa omalla vastuulla. Myös Lumpe piti käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa ja sekin sai jatkaa kisaa. Lumpella oli vain muutamia pieniä naarmuja turvassa ja yksi isompi poskessa. Oloni oli melko hyvä ja päätin, että ratsastaisin myös 110cm-luokan.

Kun olimme verkkaamassa seuraavaa luokkaa varten, Lumpe oli melko hyvä edelleen. Hieman arka tietenkin, mutta kuunteli minua ja luotti siihen, että MINÄ katson mistä lähdetään hyppyyn. Emme tehneet hirveän pitkää verkkaa, koska meillä oli kuitenkin jo yksi rata alla. Sen verran vain, että saatiin molemmat taas luottamaan toiseen ja hypyt hyviksi.

Radalle päästyäni huomasin, että Lumpen ihana kiimaisen tamman mieliala oli taas muuttunut ja se ei halunnut liikkua eikä varsinkaan tehdä yhteistyötä.  Tamma oli auttamattomasti pohkeen takana eikä liikkunut tarpeeksi. Rata oli huono ensimmäisestä hypystä asti. Hypyt olivat surkeita ja välien ratsastus kamalaa. Saimme kuitenkin kuin ihmeenkaupalla rämmityä radan kolme ensimmäistä estettä kunnialla yli. Sitten tulikin sarja, jolle sisääntulo epäonnistui täydellisesti ja taisimmepa tehdä kaksi askelta sarjaväliin. Pääsimme kuitenkin edelleen sarjan puhtaasti yli, mutta tempo oli tuollaisen jälkeen aivan totaalisesti hukassa ja itselläni olivat myös ohjat jossain aivan väärässä paikassa. Sarjan jälkeen oli 4-5 askeleen väli seuraavalle pystylle. En todellakaan tiedä monta askelta teimme siihen väliin, mutta tamma kuitenkin sanoi viime hetkellä, että minähän en tästä hyppää. Valitettavasti minä kyllä olin menossa, ja meninkin sitten yksin. Tipuin siis jo toistamiseen saman päivän aikana radalla! Tipahdin esteen sekaan ja keräsin kaikki puomit niskaani. Tällä kertaa sain kuitenkin pidettyä ohjista sen verran kiinni, että tulin jalat edellä maahan. Toinen tippuminen ei ollut yhtään niin kova kuin ensimmäinen. Ei siis muuta kuin ylös sieltä maasta ja poistu radalta, ei aivan mennyt putkeen sekään luokka..

Päätimme Alen kanssa, että en menisi sunnuntaina 110cm-luokkaa, vaan vaihtaisin sen metrin luokkaan. Ei mielestäni ollut mitään järkeä lähteä noin huonon päivän jälkeen hyppäämään vain 110cm:n luokkaa. Hoidimme Lumpen kuntoon ja kävimme vielä kisapaikalla kansliassa vaihtamassa seuraavan päivän luokan.

Sunnuntaiaamu oli kamala, olin herätessäni niin jumissa, etten meinannut sängystä päästä ylös. Ei kuitenkaan auttanut, vaan lähdimme aamupalan jälkeen Lumpen tallille. Harmiksemme aamutallin tekijä oli puolituntia sovitusta ajasta myöhässä, eikä hevonen siis ollut saanut ruokiaan ajoissa. Jouduimme taas menemään hätistelemään kanslian tätiä, että saisimmeko startata luokan viimeisinä. Ensin näytti siltä, että joutuisin menemään heti ponien jälkeen kuten sääntöjen mukaan olisikin kuulunut mennä. Lopulta kuitenkin kiva tuomari armahti meitä ja laittoi meidät lähtemään luokan loppupäähän.

Tuomarin armahduksesta huolimatta meillä oli hieman kiire, joten Lumpe laitettiin aivan pikavauhdilla kuntoon ja sitten vain äkkiä kisapaikalle. Verkassa tamma ei ollut yhtään niin hyvä kuin edellisenä päivänä. Myös oma ratsastukseni oli surkeaa, en pystynyt kunnolla istumaan, mutten myöskään kyennyt olemaan kevyessä istunnassa. Lähdimme radalle ja tavoitteena oli vain pysyä kyydissä! Heti ensimmäiselle esteelle otimme kiellon.. En vieläkään itse oikein tiedä, mistä se kielto johtui, eikö oma ajatukseni ollut tarpeeksi mukana vai mitä? Otimme kuitenkin esteen uudestaan ja pääsimme siitä yli. Samoin pääsimme kaikista lopuista perusradan esteistä yli ja olin tyytyväinen. Vaikka rata ei ollut hyvä, olimme kuitenkin päässeet sen läpi! Se oli kaikista tärkeintä.

Veimme radan jälkeen Lumpen tallille, missä siltä purettiin letit ja hoidettiin jalat ja laitettiin matkustuskuntoon.  Sitten vain kamat kasaan ja kotia kohti!

Viikonlopusta jäi loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis, vaikka sijoituksia ei tullutkaan. Opimmepahan taas jotain uutta; putoamaan kisoissa. Putoamisista selvittiin pelkällä säikähdyksellä, onneksi. Itse pelkäsin, että olisin murtanut ensimmäisessä tippumisessa aikaisemmin talvella murtuneen rintalastani uudelleen, mutta onneksi sekin pelko oli turha ja pelkillä mustelmilla ja todella jumissa olevilla lihaksilla selvittiin. Toivottavasti seuraavat kisat menevät paremmin!  J

Viimeistelyä ennen kisoja

Tänään meillä oli tarkoitus mennä Alen ja Lumpen kanssa maneesille tekemään viimeistelytreeni ennen kisoja, mutta valitettavasti maneesi ei ollut käytettävissä. Emme siis päässeet sinne, mutta päätin hypätä hieman kotona yksikseni.
Menin Lumpella muutaman esteen rataa niin, että rataan kuului pari pientä estettä ja yksi isompi, jota aina nostettiin edellisen korkeuden onnistuessa. Aloitimme niin, että tämä nostettava este oli korkeudessa 80cm. Tamma ei halunnut aluksi kuunnella ollenkaan mitä sillä kuskilla mahtaisi olla asiaa siellä selässä, vaan painoi vain menemään ja roiski esteet mistä paikoista sattui. Myöskään laukat eivät vaihtuneet, vaan jos esteeltä alas tullessa sattui olemaan ristilaukka, niin sitä ei vaihdettu ennen kuin pysähdyttiin ja nostettiin uudestaan laukka. Lopetimme siis hetkeksi hyppäämisen ja otimme ihan vain ympyrällä temmonvaihteluharjoitusta. Testailin, että tamma lähtee pohkeesta, mutta tulee pidätteestä takaisin. Kun ympyräkllä sujui, vaihdoin ympyrän kahdeksikoksi, jotta saimme myös laukanvaihdot mukaan. Eipä enää vaihdot tuottaneet ongelmia kun tamma jaksoi keskittyä siihen tekemiseen!
Kun nämä perusjutut oltiin otettu uudestaan läpi, jatkettiin hyppäämistä. Menimme muutaman kerran radan tuolla 80cm:n korkeudella. Se ei tuottanut mitään ongelmaa ja nostin korotettavan esteen metriin. Tällä korkeudella radan pienet esteet menivät siististi, mutta kun lähestyttiin isointa estettä, alkoi tammalla taas kierrokset nousta. Ensimmäinen hyppy tuli todella huonosta paikasta taas ja otimme radan alusta. Nyt osasin varautua tähän esteelle "säntäämisen" ja sain kontrolloitua laukan aikaisemmin. Paikka osui juuri oikeaan kohtaan ja päätin tämän riittävän tältä korkeudelta. Nostin esteen korkeuteen 125cm ja päätin, että tästä korkeudesta ei tarvittaisi kuin hyvä suoritus ja sitten lopettaisin treenin.
Pienet esteet menivät taas hyvin, kuten odottaa saattoi. Isoimmalle esteelle lähestyessä otin jälleen tammaa reilusti kiinni, ettei pääse ryntäämään, mutta paikka ei silti ollut aivan täydellinen niin isolle esteelle ja tamma teki mahtavan pelastushypyn ja selvitti sen tiputtamatta! Tämä oli siis aivan kuskin oma kämmi, enkä tietenkään ollut tyytyväinen. Otimme radan alusta ja tsemppasin itse viimeiselle esteelle, jolloin paikka sattui täydellisesti ja pääsimme isoimmankin esteen hienosti. Olin muutenkin rataan tyytyväinen, mielestäni se oli ollut tavallaan rauhallinen, kuitenkin laukan tempo oli ollut hyvä, lähestymiset ja paikat olivat olleet kunnolliset ja hypyt hyviä. Päätin siis sen riittävän ja loppuverkkasin tamman.
Myös Nalle pääsi tänään "töihin", kun Rami (pikkuveljeni) ratsasti sen. Nalle on tämän viikon kevyemmällä liikutuksella, koska se rokotettiin maanantaina. Hikeen asti liikuttamista pitää välttää, joten Ramin ratsastelu on aivan riittävää tällä viikolla ponille. Rami siis vasta harjoittelee ratsastusta ja Nalle on siihen oikeinkin sopiva opettaja. Pojat tekivät yhdessä kaikki askellajit läpi ja Nalle toimi todella hienosti Ramilla. Katsoin vain itse kateellisena vierestä ja mietin, miksei poni ikinä voi minulle olla yhtä kiltti ja kuuliainen!
Nyt meillä on enää ennen kisoja tasaisella menoa Lumpen kanssa. Lauantaina starttaamme kotipihasta viimeistään klo 5.00, mielellään aikaisemmin, kohti Rovaniemeä ja kaksipäiväisiä kisoja! Tavoitteena puhtaat rahat ja tietenki menestyminen Osuuspankki Trophyssä olisi aivan loistavaa! :)

Heips!
Ajattelin aloittaa blogin pitämisen, osaksi siksi, että saan katsoa itse mitä olen tehnyt hevosten kanssa ja osaksi siksi, että jos kiinnostuneita on, hekin saavat lukea kirjoituksiani.

Kerron nyt itsestäni hieman enemmän. Olen siis Suvi Määttä, tunnetaan myös nimellä Supsu. Olen vuonna 1994 syntynyt esteratsastaja, joka asuu Vaalassa. Omistan tällä hetkellä kaksi hevosta, risteytysponiruuna Ice Bearin sekä budjonnytamma Luminen. Luminen kanssa vasta aloitin kunnolla kilpailemaan kaudella 2010. Sitä ennen kisasin pieniä kisoja seuratasolla Nallen kanssa. Nykyään meitä valmentaa Anna-Kaisa "Ale" Virkkunen. Kuulumme myös Pohjois-Suomen alue-esterenkaaseen, jossa valmentajanamme toimii Suvi Juntunen.

Tässä vielä vähän lisää hevosistani.

Lumine on vuonna 2000 syntynyt budjonny.Lumpe tuli minulle toukokuussa 2009. Se on kisahevoseni, jonka kanssa starttasimme viime kaudella 110cm luokkia. Tällä kaudella olisi tarkoitus päästä kokeilemaan 120cm luokkia, mutta se nyt on vielä hieman epävarmaa. Olemme menneet tällä kaudella myös kenttää yhden tutusmisluokan, joka meni yllättävän hyvin. Myös kenttäkisaurallemme on tulossa jatkoa vielä tällä kaudella!

Ice Bear eli Nalle on risteytysponiruuna, joka on ollut minulla jo toukokuusta 2006 asti. Nalle on syntynyt 19.5.1991, mutta ikää ei todellakaan huomaa ponista. Se on todella energinen ja usein jopa villimpi kuin Lumpe! Nallen kanssa kisasimme seurakisoja, mutta nyt ponin kisaaminen on jäänyt, kun Lumpe on tullut mukaan kuvioihin. Poni on kuitenkin edelleen aktiivisessa liikutuksessa ja periaatteessa myös kisakunnossa. Tavoitteena olisi saada vanhalle herrallekkin muutama koulustartti tältä kaudelta aluetasolta.

Kuvien (c) Aino Kronqvist