Noniin, nyt saan vihdoinkin kirjoitettua Rovaniemen kisoista! Kauanhan siinä menikin..
Eli, lähdimme Alen ja Lumpen kanssa lauantaina 04.45 kotoa ajamaan kohti Rovaniemeä. Matka meni hyvin, eikä edes tuntunut mahdottoman pitkältä. Rovaniemellä veimme Lumpen tallille, jossa meillä oli sille karsinapaikka viikonlopun ajaksi. Lumpe siis majoittui raviradan lähellä olevaan talliin, koska en luota, että se osaisi olla jabassa. Kokeilemme siis jabaa vasta kun on oikeasti pakko, tähän asti olemme aina saaneet jostain lähitallilta karsinan kisojen ajaksi. Kun Lumpe oli majoittunut, menimme itse katsomaan kisoja ja ratoja. Ennen meidän luokkaa oli yksi luokka, ja koska olimme niin aikaisin kisapaikalla, meillä ei ollut mitään kiirettä.
Kun olimme kävelleet metrin radan, lähdimme hakemaan Lumpea tallilta. Se oli jo valmiiksi laitettuna odottamassa karsinassaan, joten meidän ei tarvinnut kuin laittaa satula ja suitset tammalle ja lähteä takaisin. Huomasin epäonnekseni, että Lumpe oli aivan järkyttävän kovassa kiimassa. Kotona ei vielä ollut näyttänyt sitä niin selvästi kuin Rovaniemellä. Odotukset olivat siis hieman epäselviä, koska Lumpe on muiden tammojen tapaan todella arvaamaton ratsastaa kiimassa.
Verkassa tamma olikin yllättäen aivan superhyvä! Se kuunteli, mutta liikkui silti samalla. Ja kaikkein parasta oli, että Lumpe ei jäänyt pohkeen taakse, mikä on todella yleinen etenkin silloin kun Lumpe on kiimassa. Lähdin siis verkasta radalle todella hyvällä fiiliksellä.
Metrin radalla oli arvosteluna 367.1, eli ensin perusrata ja sen jälkeen uusinta heti perään. Olin sopinut Alen kanssa, että teen hyvän ja rauhallisen perusradan, koska Lumpe saattaisi olla hyvästä verkasta huolimatta hieman arvaamaton. Tein kuten oli sovittu ja perusrata oli omasta mielestäni todella hyvä ja samaa sanoi myös Ale! Meidän hyvä rata vaan loppui juurikin siihen perusrataan.. Perusradan viimeisenä esteenä oli sarja ja sarjalta meni kaareva tie uusinnan ensimmäiselle esteelle, aivan normaali pysty. Lähestyimme estettä hieman reippaammassa temmossa mitä olimme perusradan mennyt. Laskin askeleita, yks, kaksi, ja Lumpe lähti hyppyyn! Minulla ei ollut mitään tehtävissä, tamma yllätti minut aivan täysin. Liian kaukaa lähtenyt hyppy ei tietenkään onnistunut ja Lumpe hyppäsi esteeseen ”pahki” ottaen ylimmäisen puomin ilmeisesti etujalkojensa väliin. Oma tasapainoni oli ollut mennyttä jo ajat sitten ja kun vielä Lumpen tasapaino sekosi puomin takia, menimme aivan kokonaan ympäri. Itse tipuin johonkin Lumpen jalkoihin ja Lumpe parka meni aivan turvalleen. Tälli oli aika kova, tulin kuulema suoraan niskoilleni alas, auts. Myös ilmat lähtivät keuhkoista ja en itse pystynyt muuhun kuin makaamaan vain kentällä ja koettaa hengittää. Ale oli mennyt ottamaan Lumpen kiinni ja lääkäri ja muita toimihenkilöitä tuli minun luokseni. Koska en vieläkään saanut kunnolla henkeä, minut kannettiin paareilla pois radalta. Sen jälkeen lääkäri tutki minut ja kyseli onko minulla vielä luokkia ratsastettavana yms. Vastasin, että vielä kaksi luokkaa viikonlopun aikana ja lääkäri antoi minulle luvan jatkaa kisaa omalla vastuulla. Myös Lumpe piti käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa ja sekin sai jatkaa kisaa. Lumpella oli vain muutamia pieniä naarmuja turvassa ja yksi isompi poskessa. Oloni oli melko hyvä ja päätin, että ratsastaisin myös 110cm-luokan.
Kun olimme verkkaamassa seuraavaa luokkaa varten, Lumpe oli melko hyvä edelleen. Hieman arka tietenkin, mutta kuunteli minua ja luotti siihen, että MINÄ katson mistä lähdetään hyppyyn. Emme tehneet hirveän pitkää verkkaa, koska meillä oli kuitenkin jo yksi rata alla. Sen verran vain, että saatiin molemmat taas luottamaan toiseen ja hypyt hyviksi.
Radalle päästyäni huomasin, että Lumpen ihana kiimaisen tamman mieliala oli taas muuttunut ja se ei halunnut liikkua eikä varsinkaan tehdä yhteistyötä. Tamma oli auttamattomasti pohkeen takana eikä liikkunut tarpeeksi. Rata oli huono ensimmäisestä hypystä asti. Hypyt olivat surkeita ja välien ratsastus kamalaa. Saimme kuitenkin kuin ihmeenkaupalla rämmityä radan kolme ensimmäistä estettä kunnialla yli. Sitten tulikin sarja, jolle sisääntulo epäonnistui täydellisesti ja taisimmepa tehdä kaksi askelta sarjaväliin. Pääsimme kuitenkin edelleen sarjan puhtaasti yli, mutta tempo oli tuollaisen jälkeen aivan totaalisesti hukassa ja itselläni olivat myös ohjat jossain aivan väärässä paikassa. Sarjan jälkeen oli 4-5 askeleen väli seuraavalle pystylle. En todellakaan tiedä monta askelta teimme siihen väliin, mutta tamma kuitenkin sanoi viime hetkellä, että minähän en tästä hyppää. Valitettavasti minä kyllä olin menossa, ja meninkin sitten yksin. Tipuin siis jo toistamiseen saman päivän aikana radalla! Tipahdin esteen sekaan ja keräsin kaikki puomit niskaani. Tällä kertaa sain kuitenkin pidettyä ohjista sen verran kiinni, että tulin jalat edellä maahan. Toinen tippuminen ei ollut yhtään niin kova kuin ensimmäinen. Ei siis muuta kuin ylös sieltä maasta ja poistu radalta, ei aivan mennyt putkeen sekään luokka..
Päätimme Alen kanssa, että en menisi sunnuntaina 110cm-luokkaa, vaan vaihtaisin sen metrin luokkaan. Ei mielestäni ollut mitään järkeä lähteä noin huonon päivän jälkeen hyppäämään vain 110cm:n luokkaa. Hoidimme Lumpen kuntoon ja kävimme vielä kisapaikalla kansliassa vaihtamassa seuraavan päivän luokan.
Sunnuntaiaamu oli kamala, olin herätessäni niin jumissa, etten meinannut sängystä päästä ylös. Ei kuitenkaan auttanut, vaan lähdimme aamupalan jälkeen Lumpen tallille. Harmiksemme aamutallin tekijä oli puolituntia sovitusta ajasta myöhässä, eikä hevonen siis ollut saanut ruokiaan ajoissa. Jouduimme taas menemään hätistelemään kanslian tätiä, että saisimmeko startata luokan viimeisinä. Ensin näytti siltä, että joutuisin menemään heti ponien jälkeen kuten sääntöjen mukaan olisikin kuulunut mennä. Lopulta kuitenkin kiva tuomari armahti meitä ja laittoi meidät lähtemään luokan loppupäähän.
Tuomarin armahduksesta huolimatta meillä oli hieman kiire, joten Lumpe laitettiin aivan pikavauhdilla kuntoon ja sitten vain äkkiä kisapaikalle. Verkassa tamma ei ollut yhtään niin hyvä kuin edellisenä päivänä. Myös oma ratsastukseni oli surkeaa, en pystynyt kunnolla istumaan, mutten myöskään kyennyt olemaan kevyessä istunnassa. Lähdimme radalle ja tavoitteena oli vain pysyä kyydissä! Heti ensimmäiselle esteelle otimme kiellon.. En vieläkään itse oikein tiedä, mistä se kielto johtui, eikö oma ajatukseni ollut tarpeeksi mukana vai mitä? Otimme kuitenkin esteen uudestaan ja pääsimme siitä yli. Samoin pääsimme kaikista lopuista perusradan esteistä yli ja olin tyytyväinen. Vaikka rata ei ollut hyvä, olimme kuitenkin päässeet sen läpi! Se oli kaikista tärkeintä.
Veimme radan jälkeen Lumpen tallille, missä siltä purettiin letit ja hoidettiin jalat ja laitettiin matkustuskuntoon. Sitten vain kamat kasaan ja kotia kohti!
Viikonlopusta jäi loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis, vaikka sijoituksia ei tullutkaan. Opimmepahan taas jotain uutta; putoamaan kisoissa. Putoamisista selvittiin pelkällä säikähdyksellä, onneksi. Itse pelkäsin, että olisin murtanut ensimmäisessä tippumisessa aikaisemmin talvella murtuneen rintalastani uudelleen, mutta onneksi sekin pelko oli turha ja pelkillä mustelmilla ja todella jumissa olevilla lihaksilla selvittiin. Toivottavasti seuraavat kisat menevät paremmin! J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti